Porvoon historia

Porvoo on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista. Tämä kaunis historiallinen kaupunki, joka sijaitsee vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Helsingistä itään, on ollut muinaista asutusaluetta jo kivikauden ajoista saakka. Porvoonjoen alue toimi hämäläisten kauppareittinä ja oli suosittu kaupantekopaikka muun muassa saksalaisten kauppiaiden keskuudessa. Jo rautakaudelta saakka on Porvoon alueella ollut pysyvä suomalaisasutus.

Porvoon vaiherikas historia on täynnä tuhoa ja epäonnea. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt kaupunkia kasvamasta, vaan sinnikkään pikkukaupungin asukkaat ovat uudelleenrakentaneet rakkaan kaupunkinsa entiseen loistoonsa kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka kaupunki on tuhoutunut tulipaloissa, löytyy Porvoosta yhä useita historiallisesti merkittäviä rakennuksia ja alueita, jotka houkuttelevat matkailijoita autenttisella tunnelmallaan ja mielenkiintoisilla asemakaavoillaan.

Porvoo kaupungiksi

Ensimmäiset merkinnät Porvoon kaupungista ovat peräisin jo 1300-luvulta. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, milloin Porvoo sai kaupunkioikeudet, mutta tämän arvellaan tapahtuneen noin vuonna 1380. Ruotsin kuninkaan 1200- ja 1300-luvuilla Porvooseen lähettämät ruotsalaiset siirtolaiset olivat tällöin jo vakiinnuttaneet paikkansa kaupungissa ja rikastuttivat sitä viljelemällä maata ja pitämällä karjatiloja.

Nimensä Porvoo sai Iso Linnanmäen linnoituksen mukaan, joka sijaitsi lähellä Porvoonjokea. Iso Linnanmäen ruotsinkielinen nimi Borgå taipui suomalaisten suussa Porvooksi. Ensimmäinen Porvoonjoen ylittävä silta rakennettiin tiettävästi 1400-luvulla. Keskiajalla Porvoon nykyiseen vanhaan kaupunkiin alkoi ilmestyä runsaasti puisia asuintaloja. Asemakaavoja ei siihen aikaan sen kummemmin suunniteltu ja siitä syystä tontit olivat pieniä ja muodoltaan epäsäännöllisiä.

Porvoon kirkko

Porvoon tuomiokirkko on yksi Suomen historian merkittävimmistä rakennuksista. Kirkko rakennettiin 1400-luvulla ja sen rakennustyyli on omaperäinen ja aikakauteensa nähden hyvin moderni. Kirkon historian vaiheet ovat olleet hyvin tapahtumarikkaat; se on poltettu useaan kertaan 1500- ja 1700-lukujen aikana ja jatkosodan aikaan kirkkoon putosi jopa pommi. Kirkko on kuitenkin toiminnassa yhä tänäkin päivänä.

Kohtalokas 1500-luku

1500-luku oli porvoolaisille epäonnen aikaa. Vuosisadan alkajaisiksi kaupunki poltettiin tanskalaisten merirosvojen toimesta. Kun Helsinki oli perustettu halusi Kustaa Vaasa saada porvoolaiset porvarit muuttamaan uuteen kaupunkiin ja tästä syystä lakkautti Porvoon kaupunkioikeudet peräti kahteen otteeseen. Kaupunkilaisten epäonni jatkui aina 1500-luvun lopulle saakka, jolloin venäläiset polttivat kaupungin maan tasalle kahteen kertaan Pohjoismaisen viisikolmattavuotisen sodan aikana.

1600-luku sujui Porvoossa hieman rauhallisemmissa merkeissä. Porvoo sai 1500-luvulla menettämänsä kaupunkioikeutensa takaisin vuonna 1602, minkä johdosta kaupunkilaisten onneksi kaupankäynti vilkastui sen aikaisen Räävelin, eli Tallinnan kanssa. Tämä johti myös siihen, että 1600-luvulla koko Hämeen turkiskauppa toimi Porvoon kautta. Porvoo oli Pyhtäältä Espooseen ulottuvan Porvoon linnaläänin keskus aina vuoteen 1620 saakka.

1700-luvulla roihusi taas

Kovaonninen Porvoo joutui jälleen koetukselle 1700-luvulla. Isoviha, eli Venäjän miehitys Suomessa suuren Pohjan sodan aikaan, sai venäläiset sotilaat polttamaan Porvoon maan tasalle jälleen kerran. Sodan päätteeksi Venäjä sai haltuunsa Viipurin, jonka menetyksen johdosta Porvooseen siirrettiin piispanistuin ja lukio, mikä kasvatti kaupunkia entisestään. Vuosisadan puolessa välissä Porvoo oli Suomen suurimpia kaupunkeja 1 500 henkilön asukasluvullaan.

Vuoden 1760 kesä oli pienen kaupungin asukkaille kohtalokas. Vuorikadulla muuan Rouva Holm keitteli keittiössään kalaa ja sai aikaan nopeasti etenevän tulipalon. Kaksi kolmasosaa Porvoon rakennuksista tuhoutui palossa, jättäen jäljelle vain 91 säästynyttä kotia. Talvi oli tuloillaan ja jälleenrakentamisen piti tapahtua nopeasti. Tästä syystä asemakaavaa ei muutettu juurikaan, vaan uudet rakennukset rakennettiin vanhojen kivijalkojen päälle.

1800-luvun empirekaupunki uhkasi Vanhaa Porvoota

Porvoota jälleenrakennettiin aina 1820-luvulle saakka. Rakennusmateriaalina alettiin käyttämään kiveä helposti palavan puun sijaan. 1840-luvulla Porvoo kasvoi merkittävästi ensimmäisen kerran keskiajan jälkeen. Tuolloin vanhan kaupungin eteläpuolelle rakennettiin empirekaupunki ja noin kolmannes Vanhan Porvoon eteläpuolen rakennuskannasta päätettiin purkaa. Jäljelle jäänyt Vanhan Porvoon kaupunginosa alkoi ränsistyä ja senkin purkamista suunniteltiin. Alueelle haluttiin empirekaupungin ruutuasemakaava.

Ruotsalainen kreivi ja taiteilija Louis Sparre kuitenkin edisti Vanhan Porvoon kaupunginosan rauhoittamista ja purku-uhka väistyikin lopulta vuonna 1911. Vuoden 1936 asemakaavassa Vanha Porvoo sai viimein suojeluasetuksen. 1900-luvun aikana alueelle on rakennettu noin 20 uutta rakennusta, jotka on toteutettu vanhan kaupungin rakentamiseen sopivasti. 1900-luvun puoliväliin tultaessa Porvoon väkiluku oli kasvanut jo noin 7 500 asukkaaseen.

1900-luvulla Porvoo jatkoi kasvuaan

1960-luvulle saakka enemmistö Porvoon kaupungin asukkaista puhui äidinkielenään ruotsin kieltä. 1970-luvulle tultaessa porvoolaiset alkoivat ymmärtää Vanhan Porvoon kaupunginosan historiallisen merkityksen ja alueen matkailua alettiin kehittää. Vanha Porvoo onkin yhä tänä päivänä yksi Porvoon suosituimmista matkakohteista. Kaupunginosan sokkeloiset kujat, ranta-aitat ja viehättävät puutalot muistuttavat keskiaikaisesta asemakaavasta, vaikka osa nykyisistä puurakennuksista onkin rakennettu vasta 1700-1800 -luvuilla.

Porvoo on yhä edelleen vahvasti kasvava kaupunki. Siitä kertoo jo asukasluvun kehitys: vuodesta 1980 on kaupungin väkiluku kasvanut tasaisesti ja on nyt yli 50 000. Porvoossa kiehtoo tutkimusten mukaan erityisesti sen sijainti ja lisäksi kaupunkia pidetään viihtyisänä, lapsille sopivana asuinympäristönä. Nykyinen Porvoon kaupunki perustettiin vuonna 1997, kun silloinen Porvoon maalaiskunta ja Porvoon kaupunki lakkautettiin.

Porvoon kulttuurihistoriaa

Porvoo on monen tunnetun suomalaisen kulttuurihistoriallisesti merkittävän henkilön kotikaupunki. Walter Runeberg oli kuvanveistäjä, jonka tunnetuimpia muistomerkkejä ovat J.L. Runebergin patsaat Helsingissä ja Porvoossa sekä Aleksanteri II muistomerkki Helsingissä. Kuvataiteilija Albert Edefelt kuvasi lukuisissa maalauksissaan kotikaupunkinsa Porvoon maisemia. Suomen kansallisrunoilija J.L. Runeberg ei ollut syntyjään porvoolainen, mutta asui kaupungissa puolet elämästään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *