Porvoonjoki

Porvoonjoki on 143 kilometriä pitkä Porvoonjoen vesistön pääjoki, jonka alkupää sijaitsee Salpausselän eteläpuolella Hollolassa, Lahdessa ja Kärkölässä. Joki kulkee muun muassa Orimattilan, Askolan ja Porvoon kautta ja päättyy lopulta Suomenlahteen. Joen kasvillisuus on rehevää ja se tuo mukavaa vaihtelua alueen vähäjärviseen maisemaan. Porvoonjoen alue on myös ikivanhaa asutusaluetta ja sieltä on löytynyt merkkejä asumuksista aina kivikaudelta saakka.

Hydrologia ja veden laatu

Porvoonjoen kattama vesistöalue on pinta-alaltaan yhteensä 1271 neliökilometriä. Järvien osuus tästä on vain 1,4 %. Joen virtaama on pienimmillään yksi vesikuutiometri sekunnissa ja suurimmillaan sen on todettu olevan jopa 200 kuutiometriä sekunnissa. Lahdessa sijaitsevien alkulähteiden ja Porvoossa sijaitsevan joen suun välinen korkeusero on noin 68 metriä, joten Porvoonjoen keskimääräiseksi putoukseksi muodostuu tällöin 0,7 metriä yhden kilometrin matkalla.

Porvoonjoen alueella on paljon savimaata ja tästä syystä joen vesi on luonnostaan sameaa. Suurimman kuormituksen joelle luo maatalous sekä asutuksen jätevedet. Maatalouden joelle tuomaa taakkaa on pyritty keventämään erinäisin suojavyöhykkein, mutta joen varrella olevat kaupungit käyttävät jokea edelleen jätevesiviemärinään. Porvoonjoen varrella ei ole yhtään virallista uimarantaa, eikä joen vettä voi juottaa esimerkiksi karjalle sen suuren suolistobakteerimäärän vuoksi.

Porvoonjoen historiaa

Porvoonjoen alue, ja etenkin sen Suomenlahteen laskeva suu, on ollut suosittua asuin- ja kaupantekoaluetta jo aikojen alusta saakka. Alkuperäiseltä nimeltään joki on mahdollisesti ollut Kukinjoki. Nimen arvellaan juontavan juurensa friisiläisperäiseen kugg-nimistöön, jolloin se vastaisi muita samankaltaisia kauppapaikkoja rannikolla. Porvoonjoki toimi hämäläisten kauppareittinä ja sen varrelle perustettiin esimerkiksi Porvoota edeltävä Saksala-niminen kauppakylä, joka oli hyvin suosittu saksalaisten kaupustelijoiden keskuudessa.

Porvoonjoen alue on yksi Suomen historian merkittävimmistä alueista, sillä sieltä on löytynyt jopa 170 kivikautista asuinpaikkaa. Joki on myös yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Porvoonjoen varrelta löytyy runsaasti ikivanhaa asutusta, kartanoita, kyliä sekä viljelymaata, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen alueen Suomessa. Lisäksi joen lukuisat meanderit, eli eroosion luomat silmukkamaiset mutkat, vaihtuvat maisemat, linnusto sekä eläimistö tekevät siitä mielenkiintoisen luontokohteen.

Linnusto

Porvoonjoen latvajaksoa nimitetään Luhdanjoeksi ja alue on hyvin tunnettu linnuistaan. Muun muassa monet kosteikkolinnut suosivat tulvivaa joenvarsiniittyä. Muuttoaikoina niitty houkuttelee runsaasti siivekkäitä ruokailemaan, ja pesiään alueelle rakentaa vuosittain esimerkiksi erilaiset vesilinnut ja kahlaajat. Kukonkoskella, niin sanotulla Nikulan alueella on tavattu yhteensä yli 40 lintulajia. Kukonkosken alue on suureksi osaksi kuusikkoa ja siellä pesii kuusimetsälle tyypillisiä lajeja, kuten sirittäjiä, puukiipijöitä ja monia rastaita.

Porvoonjoen rantapensaikko on Kukonkoskellakin hyvin rehevää ja siellä viihtyvät hyvin esimerkiksi satakieli, peukaloinen sekä lehtokerttu. Veden linnustoa alueella edustavat telkkä, lehtokurppa ja rantasipi. Matkatessa Porvoonjokea etelään muuttuu puusto valtaosin harmaalepäksi ja tuomeksi, ja sen linnustosta löytyy muun muassa lehtometsien ja rantapensaikkojen lajistoa. Porvoota lähestyttäessä Porvoonjoen varrelta löytyy esimerkiksi Ruskiksen kosteikkoalue, jossa on havaittu jopa useita lintuharvinaisuuksia, kuten ruskosotkia tai jalohaikaroita.

Virkistyskäyttö ja veden laadun parantaminen

Porvoonjoen ekologinen tila on ollut vaakalaudalla jo pitkään vesistöä kuormittavien maatalouspäästöjen ja jätevesien seurauksena. Tämä on johtanut siihen, että joen virkistyskäyttö alueella on vähäistä, vaikka joen pelastamiseksi on tehty paljon vapaaehtoistyötä. Kuten sanottu, 143 kilometrin pituisen joen varrella ei ole ainuttakaan virallista uimarantaa pääosin veden huonon laadun vuoksi. Veden laatu ei kuitenkaan vaikuta pelkästään ihmisten virkistäytymiseen, vaan myös vesistön eläinkunta kärsii siitä.

Porvoonjokeen lasketaan jätevesiä useasta kaupungista sen varrella, mikä tekee veden suolistobakteerimäärästä huolestuttavan korkean. Joen tilaan on onneksi kuitenkin alettu herätä viime vuosina, ja esimerkiksi Lahden jätevesipuhdistamo on ottanut asiakseen alkaa puhdistaa jätevedet UV-valolla desinfioimalla. Tämä on parantanut Porvoonjoen tilaa nopeasti, sillä UV-valo muuttaa vedessä olevat suolistobakteerit sekä infektio- että lisääntymiskyvyttömiksi. Vedenpuhdistuksen lisäksi myös teollisuuden fosforipäästöjen vähentynyt määrä jokeen luo toivoa Porvoonjoen tulevaisuudesta.

Kalastus

Porvoonjoen veden kyseenalainen laatu vaikuttaa suuresti myös alueella tapahtuvaan kalastukseen. Lahden kaupunki on jo vuodesta 1977 saakka istuttanut kalaa jokeen. Vuonna 1983 Porvoonjokeen tehtiin mittavat istutukset, jolloin sinne istutettiin haukea, lahnaa, säynettä, kirjolohta sekä kuhaa. Porvoonjoen oma kalasto koostuu pääosin lajeista, joille on ominaista rehevöityneissä oloissa selviytyminen. Joesta löytyy omasta takaa muun muassa särkiä, haukia sekä salakoita.

Kalastus on Porvoonjoella hyvin vähäistä. Alueella ei harjoiteta lainkaan ammattikalastusta ja virkistyskalastuskin on harvinaista. Kokonaissaalis Porvoonjoesta on vain noin 2 000 kiloa vuodessa. Etenkin suurten taajamien lähettyvillä on joesta pyydetyissä kaloissa esiintynyt pahoja makuvirheitä, joten ne eivät sovi ihmisravinnoksi. Kalaportaiden ja veden laadun parantamisen myötä alueen virkistyskalastusta yritetään elvyttää, mutta joen oltua niin sanotusti rapakunnossa jo vuosikymmenten ajan, ei mikään ole varmaa.

Melonta on suosittua Porvoonjoella

Porvoonjoki on erinomainen vaihtoehto melonnasta kiinnostuneille. Sen vaihtuvat jokimaisemat ja runsas lintulajisto tarjoavat paljon katseltavaa. Reitin varrelta löytyy myös useita historiallisesti merkittäviä paikkoja, kuten esimerkiksi hiidenkirnuesiintymä ja Suomen vanhin jääkauden jälkeinen asuinpaikka. Porvoonjoelle on mahdollista lähteä melomaan noin 90 kilometrin pituiselle reitille, jonka aikana joen olosuhteet vaihtelevat rauhaisasta liplatuksesta hurjiin pauhaaviin koskiin tuoden näin haastetta ja jännitystä melojien matkaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *